Neitokakaduni

Eetu on ensimmäinen neitokakaduni ja samalla ensimmäinen linnuistani. Se tuli minulle reilun neljän kuukauden iässä ja tämä onkin jo sen toinen koti, sillä edellisessä kodissa huomattiin allergia aika aikaisessa vaiheessa. Myöhemmin jäljitin pesittäjän käsiini ja sain Eetusta - tai Kaaposta, kuten se oli alunperin nimetty - ja sen vanhemmista lisää tietoa.

Alkuaikoina luonani Eetu kesyyntyi nopeasti ja antoi käsitellä itseään lähes miten vain. Tästä syystä iän karttuessa näkyy selvästi miten sitä on pienenä pyöritelty - Eetu on oppinut sanomaan ei ja on nykyään melko aggressiivinen kättä kohtaan. Virheistä oppii, mutta monia asioita on vaikea paikata. Nykyään seurustelen Eetun kanssa lähinnä sille jutellen ja hirssiä tarjoten.

Luonani Eetulla on ollut kolme poikuetta. Lainanaaras Queenin kanssa alkuvuodesta 2007, Eevin kanssa kesällä 2007 ja tammikuussa 2009 kaksi Enigman ja Eetun munaa siirrettiin Eeville hoidettavaksi. Eetun ja Queenin poikasista ainoa koiras, Tuittu, on saanut jo omiakin lapsosia, eli Eetusta on tullut jo isoisä. Eetu itse on poistettu pesityksestä poikasten nyppimisen vuoksi.

Eeviin ihastuin heti, kun näin sen siskonsa kanssa eläinkaupassa, Itäkeskuksessa. Sisko oli lähes identtinen ja rakastuin näihin kanelityttöihin suunnattomasti - olihan kaneli jo silloin lempiväritykseni. Sain luvan ostaa linnun, mutta vasta sitten, kun sen sisko varattaisiin kaupasta. Eräs tuttavani sitten hakikin siskon pois ja ilmoitti asiasta minulle, jolloin lähdin heti hakemaan Eeviä kotiin.

Luonteeltaan Eevi on aivan ihastuttava. Se ei ole koskaan ollut turhan arka, mutten sitä äärimmäisen kesyksikään kuvailisi. Toisinaan Eevi istuu pitkiä toveja olkapäälläni tai polvellani, mutta osaa lukea minua hyvin, eikä tule siihen väkisin, ellen itsekin halua Eevin seuraa. Olen muutaman kerran saanut rapsuttaa Eeviä koko sinä aikana kun se on minulla, mutta useimmiten se ei suvaitse rapsutuksia edes puolisoltaan Eetulta.

Eevi on myös saanut luonani kolme poikuetta. Aivan ensimmäisen poikueeni lainakoiras Hemmon kanssa vuoden 2005 lopulla, toisen Eetun kanssa kesällä 2007 ja kolmannen poikueen lainakoiras Joelin kanssa tammikuussa 2009 adoptoiden samalla kaksi Eetun ja Enigman munaa. Ensimmäisestä poikueesta kotiin jäikin kanelikoiras, Devil.

Devil on ensimmäisen oman poikueeni lapsosia. Rakastuin sen lumoavaan kaneliväritykseen ja luonteeseen. Sisarustensa tapaan Devil on käsinruokittu, sillä luulin sen olevan helpoin ratkaisu Eevin silloiseen poikasten nyppimiseen (myöhemmin löysin ratkaisun ongelmaan). Nyt olen jättänyt käsinruokinnan kokonaan, sillä sen haittapuolista minulla on enemmän tietoa ja kokemusta kuin ensimmäisten poikueideni aikoihin.

Devil on linnuistani se, joka on aina äänessä. Se on hyvin käsiteltävissä vieläkin, vaikka olenkin nähnyt kovasti vaivaa sopeuttaakseni sen linnuksi parveen, kuten sen mielestäni kuuluu elää. Devil on monien ystävieni suosikki, sillä se tulee aina tietylle orrelle häkin verkon viereen vieraidenkin rapsuteltavaksi.

Devil on pesinyt Enigman kanssa kolmesti ja on osoittautunut todella hyväksi isäksi poikasilleen. Tämän pariskunnan lapsukaiset ovat olleet paitsi ulkonäöllisesti, myös luonteeltaan sellaisia lintuja, joista voi todella olla kasvattajana todella ylpeä.

Enigma on lumoavan kaunis kanelityttö Ida-Emilialta. Se hurmaa minut päivittäin leikkisyydellään ja ilmeillään - se on valehtelematta ilmeikkäin neitokakadu, jonka olen koskaan tavannut!

Kovin kesyksi en Enigmaa voisi sanoa, tämä on osin omaa laiskuuttani. Se ei tule usein kädelle, mutta syö toki hirssiä kädestä siinä missä muutkin linnuistani. Se on helppo saada takaisin häkkiin, joten en ole suuremmin jaksanut panostaa kesyttämiseen sen takia. Vaikkakin se on villein neitokakaduistani, on sen puuhia siitä huolimatta mukavin seurata - se ei tunnu pysähtyvän hetkeksikään, vaan on aina tutkimassa uutta. Korvaa television koska tahansa!

Enigma on pesinyt Devilin kanssa kolmesti ja saanut näitä pesintöjä ennen myös Eetun kanssa kaksi vahinkomunaa, jotka adoptoin tuolloin pesivän Eevin haudottavaksi. Näistä pienokaisista kotiin jäi hurmaava, äitinsä kasvonpiirteet perinyt harmaa poika, Cersa.

Cersa on Devilin tavoin minun kasvattini. Se on Eetun ja Enigman poikanen, mutta adoptoitu jo munana Eeville, joka sen hautoi ja kasvatti osittain Joelin kanssa, mutta pääasiassa yksin.

Poikueen kanssa lähdin ensimmäistä kertaa täysin positiivisilla tavoilla liikkeelle poikasten koulutuksessa ja käsittelyssä. Tämän seurauksena Cersa onkin täysin kesy ja se on oppinut muutamia hyödyllisiä temppujakin, kuten esimerkiksi kädelle lentämisen pyynnöstä. Vieraat ihmisetkin se ottaa yleensä melko nopeasti vastaan ja tekee itse tuttavuutta. Neitokakaduksi Cersa on melko hiljainen - se laulaa toki paljon, mutta ääni on miellyttävämpi kuin muilla kuulemillani neitokakaduilla.

Otin keväällä 2011 yhteyttä ruotsalaiseen kasvattajaan ostaakseni kaksi erisukuista keltaposkea - väriä, jota Suomessa ei sillä hetkellä ollut. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan, vaan ainoastaan yksi pari lopulta yritti pesimistä ja lopulta munat oli silti adoptoitava eräälle valkokasvopariskunnalle. Ainoana poikasena näistä kuoriutui Naako, joka sekin löytyi viikon iässä hylättynä ja kylmettyneenä pöntöstä. Naakon ainoa pelastus oli käsinruokintaan ottaminen ja se elpyikin nopeasti. Vanhemmat eivät kuitenkaan huolineet sitä takaisin.

Käsinruokinnastaan huolimatta Naako ihastui lähes välittömästi yhteen parveni poikasista. Laivamatkan ajan tyttö oli todella huomionkipeä ja seurallinen, mutta parvesta löytynyt kaveri olikin yllättäen ihmistä parempaa seuraa. Koska haaveissa on tytön pesitys ja muutenkin tavoitteena kaikin puolin lintumainen elämä, olen tästä käänteestä Naakon puolesta todella onnellinen. Edelleen Naako saa toki hellyyspuuskia, mutta viihtyy selvästi paljon myös muiden lintujen kanssa.

Olimme sopineet kasvattajan kanssa, että saisin kaksi erisukuista keltaposkea, mutta Naakon jäädessä ainoaksi poikaseksi, päätti kasvattaja harkita yhdestä omasta linnustaan luopumista, jotta saisin värin kasvatuksen alkuun täällä Suomessakin, enkä joutuisi tekemään uutta reissua hakeakseni toista. Sovimme Ronjan muuttavan minulle Naakon seuraksi, sillä se oli väritykseltään ja ominaisuuksiltaan kasvatussuunnitelmaani sopivin.

Ronja on myös käsinruokittu, mutta se on onneksi elänyt parvessa niin kauan, että on oppinut arvostamaan jo lintuseuraakin. Ronja on ensimmäisenä verkossa tervehtimässä, kun lintuhuoneeseen menee. Naaraaksi se on myös melko laulavainen. Hetken ihmisille rupateltuaan se palaa parven touhuihin tai omiin leikkeihinsä, ellei sitä houkuttele herkuilla paikalleen pidemmäksi toviksi.

Ronjalle on kaavailtu pariksi komeaa harmaata koirasta, Birkiä. Ensipesintä on suunnitteilla loppuvuodelle 2012.

Naapru on lumoavan kaunis ja herttainen kaneli-harlekiinipoika. Se on paitsi yksi kauneimpia kasvattejani, myös ensimmäinen kaneli-harlekiinipoikaseni - väri, jonka saamisesta olin haaveillut vuosia. Naapru on Devilin ja Enigman poikanen, joka jäi kotiin keltaposkityttö Naakon pariksi, koska sen väri ja ulkoiset ominaisuudet sopivat täydellisesti kasvatussuunnitelmaani.

Naapru on luonteeltaan melko arka uusia asioita kohtaan. Se kuitenkin tyytyy vain vetäytymään rauhallisesti, eikä onneksi tunnu kuitenkaan stressaavan tai pelkäävän kovasti. Tutussa ympäristössä ja tutulla porukalla Naaprusta kuoriutuu esiin todella reipas ja laulavainen nuori mies, joka käy vuorotellen jokaisen parven naaraan läpi serenadiensa kanssa. Naapru syö hirssiä kädestä minulta ja rauhallisilta vierailta, eli herkkyydestään huolimatta se ei pelkää ihmisiä.

Olin jo tovin etsinyt Ronjalle pariksi komeaa ja hyvätöyhtöistä harmaata koirasta, kun löysin Birkin. Pojan piilogeeneistä ei ole täyttä varmuutta, joten vasta pariskunnan pesintäyritys paljastaa mitä pinnan alla todella lymyää.

Kotiin Birkin kanssa päästyäni päästin sen aviaarioon ja jäin seurailemaan tapahtumia. Poika lensi suorinta tietä Ronjan luo, päästi ystävällishenkisen piippauksen ja taittoi niskansa rapsuteltavaksi. Toistaiseksi se sai rukkaset, mutta eiköhän Ronjakin vielä pojasta ehdi kiinnostua. Birkillä oli jo edellisessä kodissa havaittavissa selkeä viehtymys helmiäisiin, eli Ronja on kuin luotu pari sille. Birk on luonteeltaan selvästi melko leppoisa. Jos sillä on parvi ympärillä, sen on selvästi hyvä ja turvallinen olla. Jo ensimmäisen iltansa se vietti laulaen kaiken osaamansa ja hirssiälin se natusteli kädestä jo seuraavana päivänä.