Toimintatapani neitokakadun kasvattajana

Aloitin neitokakadujen pesittämisen silloin, kun vallalla oli vielä usko siitä, että käsinruokintaa tarvitaan kesyn linnun saamiseksi. Lisäksi lintujen koulutus tapahtui erilaisten pakotteiden ja rangaistusten kautta, eikä linnun motivointi ja palkitseminen ollut siinä pääosassa. Tästä syystä olen itsekin kasvatustoimintani alkuaikoina tehnyt paljon virheitä, kuten moni muukin suomalainen harrastaja tuohon aikaan. Tietoa olisi silloinkin varmasti jo ollut maailmalla tarjolla, mutten valitettavasti sitä osannut oma-aloitteisesti silloin hakea, enkä edes ymmärtänyt kyseenalaistaa silloin vielä yleisiä tapoja ja käsityksiä. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuudessa teen kaikkeni korjatakseni aiheutuneet ongelmat ja välttääkseni uusia.

Virheistäni oppineena, kokemuksen ja uusien tutkimustulosten rohkaisemana olen nykyään muokannutkin kasvatustapani täysin uudelleen - ei enää käsinruokintaa, ei poikasten käsittelyä pönttöiässä, eikä pakotteita. Nyt poikaseni saisivat kasvaa emojen kanssa ja tottua neitokakadujen parvielämään siltä osin kuin pieni lintuparveni näitä oppeja voisi tarjota. Yksi poikue edettiin tällä, mutta oma elämäntilanteeni oli huono, enkä ollut vielä tarpeeksi motivoitunut ottamaan selville positiivisesta vahvistamisesta, minkä takia tästä poikueesta tulikin enemmän tai vähemmän villi. Onneksi jokainen löysi paikkansa omassa lintuparvessa ja on uudessa kodissa osa rohkaistunutkin ajan kanssa. Tämän poikueen jälkeinen tauko antoi aikaa miettiä koulutuskeinoja uudelleen ja samalla lintufoorumit alkoivat täyttyä aiheesta, joka johti minut viimeistään lukemaan ja oppimaan uutta - miten kouluttaa lintua sitä motivoiden, ilman (edes lieviä) rangaistuksia ja pakotteita.

Vuoden 2009 poikueeni oli ensimmäinen positiivisella vahvistamisella tietoisesti koulutettu neitokakadupoikue kaiketi koko Suomessa. Kokemus opetti minulle paljon: nyt tiedän täysin varmaksi, että keino todella toimii ja osaan olla toistamatta ne virheet, joita vielä tämän poikueen osalta tein.

Jatkossa poikaset saavat olla koko pönttöajan rauhassa, eli en edes kurki pönttöön. Tästä puolestani huolehtii pönttökamera, jonka välityksellä voin valvoa poikasten hyvinvointia - jos hätää ei ole, ei minun tarvitse avata pönttöä lainkaan asettaen poikasten silmiä näin valolle, jota ne eivät vielä ole tottuneet kestämään. Samalla takaan sen, ettei poikasilla ole pönttöajalta negatiivisia kokemuksia pelottavasta pesään tunkeutuvasta ihmisestä. Ainoana poikkeuksena rengastus, jonka pyrin tekemään hämärässä ja mahdollisimman nopeasti.

Pöntöstä tullessaan poikaset saavat tutustua ihmiseen rauhassa omaan tahtiinsa ja niiden elekieltä luetaan ja kunnioitetaan. Herkkujen avulla rohkaisen poikasia ja teen ihmisestä miellyttävän kokemuksen niille. Niistä tulee melko ennakkoluulottomia ja ne sopeutuvat jo nuorella iällä elämään ihmiskodissa. Muilta osin pienokaiset saavat elää parvessa isossa häkissä, jossa ne saavat harjoittaa siipiään ja jonne niille tarjoillaan monipuolisesti virikkeitä ja maisteltavia ruokia. Kaiken tämän pitäisi edistää sitä, että linnut todella käyttäytyisivät, kuten niille on luonnollista - näin niistä tulee myös mieleltään terveitä, josta ei tulisi koskaan tinkiä, vaikka lintu ihmisen katon alla eläisikin!

Seuraavan poikueen kanssa eteninkin jo täysin yllämainitulla tavalla. Poikaset saivat elää pönttöajan täysin ilman ihmiskontaktia ja ulos tultuaan niitä ei tuntunut läsnäoloni hyvin lyhyen alkujärkytyksen jälkeen häiritsevän millään tavalla. Kädestä emoille tarjottu hirssi tuntui kiinnostavan, vaikka sitä ei vielä osattukaan syödä ja käden lähelle jäätiin tyynesti leikkimään. Kaikkien poikasten tultua ulos pöntöstä kului muutama päivä, kun päätimme siirtää pienokaiset aviaarion puolelle. Tunnin sisällä jokainen istui yläorrella ja seuraavat päivät kuluivatkin jokaisen lelun läpikäymiseen ja ilmeisesti myös lentoharjoituksiin, joita en nähnyt kyllä kertaakaan, mutta jo muutamassa päivässä orrelta toiselle liikkuminen oli niin sujuvaa, että jossain kohtaa oli varmasti salaa treenattu. Kesyttely alkoi hiljalleen, pikkuisten olotiloja kuunnellen. Uusista kodeista on tullut valtavasti positiivista palautetta tämän ja seuraavankin poikueen osalta!

Fyysisestä hyvinvoinnista pidän huolen emojen huolellisella valinnalla. Pesitän vain terveitä lintuja ja tiedän milloin on aika poistaa lintu pesinnästä. Väriyhdistelmien lisäksi tiedän millaisia ominaisuuksia tulee ja ei tule yhdistää parhaan lopputuloksen saamiseksi. Muiden asioiden ollessa kunnossa, voin pesivien lintujen valinnassa toki miettiä asioita poikasten värienkin kannalta. Henkilökohtainen suosikkini onkin kaneli, mutta myös joitain muita värejä on minulta mahdollista saada. Vuonna 2012 sain ensimmäiset - toistaiseksi Suomen ainoat - keltaposkeni, joita toivon kasvattavani jatkossa.

Luovutusiän kanssa pidän hieman keskimääräistä korkeampaa 3 kuukauden alarajaa. Näin toimimalla olen itse saanut parhaat tulokset ja poikaset ovat olleet paitsi kesympiä, myös valmiimpia muuttamaan uuteen kotiin, sekä ne ovat saaneet varmemmin kaikki opit, joita lintuparvellani on niille tarjota. Tälläkin, kuten muilla toimintatavoillani, haen takaa ainoastaan lintujen henkistä ja fyysistä hyvinvointia - onnellinen lintu on uudessa kodissakin iloisempi näky!