Siniviiriäiset » Värimuodot

Kukolla on valkoinen leukalappu mustin reunuksin, sininen rinta, ruskea selkä, peräaukon seutu ja pyrstö punaiset. Naaras on ruskea, haalean juovikas ja sen vatsa on hieman muuta vartaloa valkeampi.

Poikasen voi tunnistaa tummanruskeasta untuvasta, jossa on hieman punertavia raitoja.

Nimensä mukaan hopeainen vaalea harmaa. Sukupuolet erottaa helposti kukon valkoisen leukalapun perusteella. Vaikea erottaa muista hopeista, vaikka kukon valkean leuan perusteella voi päätellä, ettei lintu ole ainakaan hopeanaamio tai savuinen.

Poikanen helppo tunnistaa hopeankeltaisesta sävystä. Kuitenkin lähes mahdoton erottaa muista hopeista.

Sininaamiokukko on selästään suklaisen ruskean sävyinen ja sillä ei ole kukoille ominaista vaaleaa leukalappua. Kukon voi helposti tunnistaa vahvasti sinertävästä rinnasta. Sininaamiokana on usein normaaliväritteistä tummempi ruskea, eikä sillä ole kukon tavoin sinistä rintaa. Väriä kutsutaan Suomessa usein ”suklaaksi”. Homotsygootilla (kaksoistekijä tai DF, eli double factor) on usein valkeita merkkejä rinnassa ja kaulan alla, joita ei tule sekoittaa kukon valkoiseen leukalappuun, sillä niitä voi esiintyä myös kanoilla.

Poikasena sininaamio on hyvin tumma, miltei musta. Myös kaksoistekijän valkeat laikut näkyvät poikasella, mutta toisilta linnuilta ne katoavat aikuisikään mennessä.

Normaalia hieman vaaleampi lintu, kukolla vaalea leukalappu. Sävyssä voi olla suuriakin eroja siinä missä toiset kanelit ovat harmahtavan ruskeita ja toiset hyvin punaruskeita. Osalla kaneleista väri ei ole tasainen, vaan ainoastaan sulkien reunat saattavat olla ruskean keskikohdan ollessa hyvinkin vaalea, jolloin kuvio on hieman pilvimäinen ja pehmeä. Suomessa usein luullaan, että kanelikukolla on aina sininen rinta – tämä kuitenkin viittaa kaneli-sininaamioon, ei pelkkään kaneliin. Väri kehitetty luultavasti 1960-luvulla.

Muistuttaa poikasena normaalia, mutta untuva on selvästi vaaleampaa.

Värityksestä käytetään usein lyhennettä GP, eli Golden Pearl.

Kukko helposti sekoitettavissa normaaliin kukkoon, erona selän keskikohdalla oleva helmimäinen kuviointi sulissa. Naaras normaalia värikkäämpi lintu, jolla on hyvin selkeä helmimäinen kuvio koko vartalossa sulkien kärkien ollen tummempaa ruskeaa kuin sulan keskiosan, joka on oljenvaalea. 1980-luvun loppupuoli tai 1990-luvun alku. Homotsygootti (kakkostekijä) tappaa poikasen, ellei se jää jopa kuoriutumatta – älä pesitä kahta kultaa keskenään!

Poikanen muistuttaa paljon normaalia poikasta. Päälaki on keltaisempi ja selän raidat selvästi vaaleammat.

Kukolta puuttuu sille ominainen valkea leukalappu miltei kokonaan, sillä leuka on valkoisen sijaan joskus jopa kokonaan musta. Normaalin kukon punainen pyrstö on punarintaisella levinnyt kaulalle asti. Naaras on melko vaalea ja sillä on mustia merkkejä kaikissa sulissa, vatsa on selvästi selkäpuolta vaaleampi. Kuvio on huomattavasti selkeälinjaisempi kuin kullalla, helpoin erottaa punarintaisen kanan tummasta päälaesta. Väri on syntynyt 80-luvun puolivälin tienoilla.

Poikanen on helppo erottaa muista, sillä sen selkä on musta keltaisin raidoin, vatsan alus on keltainen.

Nimensä mukaan kokovalkoinen lintu, nokka ja jalat oranssit. Sukupuolten erottaminen onnistuu vain käytöksen tai munimisen perusteella.

Valkoinen poikanen on kirkkaankeltainen ja helposti erotettavissa muista väreistä.

Kirjava – Splashed:
Kirjava lintu, voidaan yhdistää muihin väreihin. Väri on oikeastaan vain toinen muoto valkoisesta siniviiriäisestä, eikä sitä aina lasketa erilliseksi mutaatioksi. Tavoite on, että kirjavalla olisi melko tasan puolet sulkapuvusta valkoista. Sukupuolia vaikea erottaa värin perusteella.

Ulkonäöltään myöskin kirjava lintu. Ei yhteyttä valkoiseen. Harlekiinin ja kirjavan olemassaolosta on kiistelty netissä laajalti, eivätkä kasvattajat tunnu pääsevän yhteisymmärrykseen väreistä. Toiset pitävät väriä yhtenä ja samana, toiset tunnustavat molemmat värit.

Punasilmäinen, normaalia selkeästi vaaleampi lintu. Punertavat sulat korvattu kirkkaalla keltaisella tai oranssilla, tummat sulat harmaita. Voidaan yhdistää muihin värimuotoihin. Melko herkkä värimuoto, joka on normaalia vaikeampi pitää hengissä. Punasilmäisellä on myös usein huono näkö.

Hieman kanelia muistuttava, kermaisen karamellin sävyinen lintu.

Kirjava.

Sulkien erilainen rakenne aiheuttaa kihartuvia sulkia selässä ja kaulassa. Harvinainen. Voidaan ilmeisesti yhdistää myös värimuotoihin, vaikka itse olen nähnyt kuvia vain normaaliväritteisestä kiharasta. Kihara ei ole värimuoto, mutta mielestäni kuitenkin maininnan arvoinen.